Virtuaalitodellisuus tuo oppimiseen takaisin sellaisen osan, joka digitalisaatiossa on unohdettu 

Nyt oli klikkiotsikko, myönnetään! Mutta aihe on tärkeä.  

Nimittäin Yleisradio julkaisi huhtikuussa 2024 Tiedeykkönen -ohjelmassaan jakson nimeltään “Kädet ovat ajattelun jatke – mitä seuraa, kun käsillä tekeminen vähenee?”. Ohjelmassa haastatellaan sekä psykologi ja psykoterapeutti Liisa Uusitalo-Arolaa että neurologi ja aivotutkija Kiti Mülleriä. Ohjelma nostaa tärkeitä arvioita siihen, mikä digitalisaatiossa on mennyt mönkään, ja mikä voi selittää suomalaisten PISA-tuloksien heikentymistä.  

Aivoissa nimittäin tapahtuu aivan eri asioita, kun tekstiä kirjoitetaan näyttöä näpyttelemällä tai käsin kirjaimia piirtäen. Ihminen on kädellinen olento, jonka aivoissa käsiin liittyvillä toiminnoilla on valtavan suuri edustus. Ihmiselle on kovin luontaista käyttää käsiään yhteistyössä aivojen kanssa. Käsillä aistitaan ja viestitään: voit vertailla vaatteiden kankaita tai leivotun pullan pehmeyttä, taputtaa käsiäsi yhteen innostuksesta tai silittää läheisen hartiaa empatiaa osoittaaksesi. 

Käsillä tehdessä syntyy motorinen muisti, arkisemmin lihasmuisti. Aluksi käsien toiminnan koordinoiminen vaatii huomattavan paljon keskittymistä. Mietipä vaikka kitaran soittoa. Aloittaessasi joudut luultavasti katsomaan kitaran kieliä paljonkin, mutta toistojen ja harjoittelun myötä pystyt jo soittamaan kitaraa katsomatta sitä ja laulamaan samalla.  

person playing guitar

Tietokoneiden yleistymisen vuoksi käsillä tekeminen on vähentynyt. Ehkä siksi viime vuosina nousussa ovatkin olleet monenlaiset neulomis- ja nikkarointibuumit. Tuntoaisti on myös kaikista laajimmalle levinnyt aisti meissä. Uusitalo-Arola pohtiikin, kuinka paljon käsillä tekeminen opettaa erilaisia elämisen taitoja. Jokainen voinee samaistua siihen, kun ensimmäisiä kertoja harjoittelee uutta käsityötaitoa, olipa se sitten piirtäminen, neulominen, hapanjuurella leipominen tai mikä tahansa muu. Ensimmäinen yritys harvoin jää vielä historiankirjoihin, mutta toistojen myötä oppii sietämään epäonnistumisia, saa motivaatiota onnistumisista ja kärsivällisyys kehittyy. 

Tutkimuksissa on myös todettu, että molempien käsien käyttö parantaa keskittymiskykyä.  

Lupasimme otsikossa, että virtuaalitodellisuus tuo oppimiseen takaisin jotain. Ja se on – yllätys yllätys! – käsillä tekeminen. Voimme ottaa digitalisaation hyödyt, kuten koulutuksen skaalautuvuus, toistettavuus, materiaalihukan pienentyminen, matkustamisen tarpeen poistaminen. Mutta voimme myös palauttaa käsillä tekemisen ja vahvan kokemuksellisuuden digitaaliseen oppimiseen!  

On totta, että pullataikinan ja kangaslaatujen tuntua ei virtuaalitodellisuudessakaan vielä saavuteta. Totta kai teknologia kehittyy koko ajan, ja erilaisia haptiikkaa simuloivia hanskoja ja muita lisävarusteita kehitetään jatkuvasti paremmiksi. Mutta jo nykyisellään virtuaalitodellisuudessa voidaan harjoitella omin käsin tekemistä ja toistaa erityisesti sellaisia harjoituksia, jotka vaativat liikeratojen ja motorisen muistin kartuttamista.  

Kapulat vai kädet 

Uusimmissa laseissa on tullut myös mahdollisuus käyttää virtuaaliympäristöjä pelkästään käsieleitä hyödyntäen, ilman ohjaimia. Esimerkiksi Applen alkuvuodesta 2024 julkaisemat Vision Pro –lasit eivät edes tue minkäänlaisia ohjaimia, vaan sovelluksia käytetään pelkillä käsieleillä. Muissakin VR-laseissa käsientunnistus paranee koko ajan. Mitä etuja tämä tuo verrattuna peliohjaimia muistuttaviin kapuloihin? Puhutaan tästä lisää erillisessä artikkelissa pian! 

Jutun lähteenä olleen Tiedeykkösen jakson voit kuunnella kokonaisuudessaan täältä: 
https://areena.yle.fi/podcastit/1-68328478 

Lisää
artikkeleita