Miten me oikeastaan opimme asioita? 

Ainakin suomalaisessa koulujärjestelmässä pääsemme oppimaan lukemalla kirjoja ja oppimateriaaleja, kuuntelemalla, kun opettaja kertoo asioita ja näkemällä, kuinka hän samalla piirtää taululle kuvan havainnollistaakseen asiaa. Toisia asioita harjoitellaan konkreettisesti: kirjoitetaan itse, tehdään käsitöitä ja liikutaan.  

Opettaja Edgar Dale tutki 1900-luvulla erilaisten oppimiskokemusten suhdetta oppimisen tehokkuuteen, jakaen karkeasti oppimisen tyylit kolmeen alatyyppiin.  

Näistä ensimmäinen on symbolisten asioiden kautta oppiminen, eli esimerkiksi lukeminen. Kirjaimet ovat lopulta vain yhteisesti sovittuja symboleja, jotka viittaavat johonkin muuhun kuin itseensä. Kirjaimet ovat symboleja, jotka muodostavat yhdessä erilaisia merkityksiä. Tekstin merkitys täytyy ensin tulkita – jos näen kirjaimet h, a, u, k ja i peräkkäin, tiedän että niistä muodostuva sana on “hauki”. Kokonaisena lauseena “hauki on kala” kertoo minulle jo jotain, mutta en vielä tiedä hauesta mitään muuta.  

Seuraava oppimistyyli on observointi: havainnointi ja näkeminen. Kesämökkireissulla ystäväni on nostanut saaliinsa laiturille, ja näyttää sitä ylpeänä: “pyydystin hauen!”. Näen jo sen ulkomuodosta, että hauki on kala. Myös konteksti auttaa: olemme järven äärellä, ja kalastus on suosittu kesäharrastus. 

Mutta miten voit tekemällä oppia, että hauki on kala?

Kolmas oppimistyyli on tekemällä oppiminen. Tässä kohtaa virtuaalitodellisuus hyppää mukaan! Laitan virtuaalilasit päähäni, ja immersiivisessä virtuaaliohjelmassa voin itse olla hauki. Uin ympäri järveä, ja virtuaalitodellisuuteen rakennettu koulutus opettaa minulle, mitä ruokaa järvestä pitää etsiä. Näen, mitä kotijärvessäni kasvaa, ja mitä muita kalalajeja siellä on.  

VR tarjoaa lyömättömän apuvälineen tekemällä oppimiseen – tai kaikkien kolmen tyylin yhdistämiseen. Virtuaaliympäristöön voidaan tuoda tekstisisältöjä ja ohjevideoita tai mallisuorituksia, mutta samalla mahdollistaa, että oppija pääsee heti itse testaamaan ja opettelemaan asiaa käytännössä itse tehden.  

Varsinkin kokeilun ja erehdyksen kautta oppiminen sekä mallin katsominen ovat ihmiselle hyvin luontaisia tapoja oppia, jotka omaksutaan jo aivan pieninä lapsina ennen mitään muita taitoja. Täytyy myös muistaa, että varsinkin kokeilun ja erehdyksen kautta oppimiseen VR on huikea ympäristö: aivan sama, rikkoutuuko virtuaaliympäristössä kirurgiopiskelijalla potilaan polven hermotus, tai putoaako trukkikuskilta kuormalavallinen lasitavaraa. VR-ympäristössä rikkoumat ovat vain bittejä ohjelmassa ja pikseleitä virtuaalilasien näytöllä. Ohjelma palautetaan alkuun, ja harjoitus voidaan aloittaa alusta, vaikka saman tien.  

Virtual fail. Real success. Kuten meilläpäin sanotaan.