Pelleilyä.
Höpötystä.
No jos pakko on.
Kuulostaako tutuilta kommenteilta? Puhutaan suoraan: kyllä ne meille kaikille ovat. Kun uusia teknologisia ratkaisuita esitellään työyhteisöissä, lähes aina löytyy niitä, jotka eivät siitä innostu. Mutta miksi?
Siitä olemme varmasti täysin samaa mieltä, että uutta teknologiaa on turha ottaa käyttöön vain siksi, että se on uutta teknologiaa. Harvalla yrityksellä on sellaiseen resursseja. Teknologianörtit ja sen parissa työskentelevät saattavat olla uusista teknologioista innoissaan, mutta kaikkien ei tarvitse. Siitä alkaa meidän työmme: miten teknologiaa käytetään aidosti sen hyötyihin?
Hyvä suunnittelu on avainasemassa
3D Talon keskiössä on tarjota toiminnallisia virtuaalitodellisuuskoulutuksia, jonka mitattavia hyötyjä olemme läpikäyneet tässä artikkelissa. Hyötyjä ei kuitenkaan saada käyttöön, jos uuden virtuaalitodellisuuskoulutuksen läpikäynti kosahtaa jo ennen virtuaalilasien päähän nostamista.
Millainen ilmapiiri työyhteisössä on koulutuksen ympärillä?
Onko koulutukseen aidosti järjestetty aikaa, vai tuodaanko koulutusmateriaalit kahvihuoneen pöydälle tai digitaaliseen intraan ja toivotaan, että niitä luettaisiin työn ohessa sopivina hetkinä? Koetaanko koulutukset pakollisena pahana, vai innostutaanko työyhteisössä itsensä kehittämisestä? Koulutusta työyhteisöön tuotaessa on hyvä selkeästi järjestää sille aikaa tai antaa selkeitä esimerkkejä, millaiset hetket työn ohessa ovat niitä, joita koulutukseen on tarkoitus käyttää.
Onko koulutus itsessään motivoiva?
Kirjoitimme toisessa artikkelissamme esimerkiksi pelillistämisen elementeistä kouluttamisessa, joilla voidaan kasvattaa oppijoiden motivaatiota peleistä tutuilla keinoilla. Palkinnot ja kilpailulliset elementit toimivat pienellä vaivalla hyvinä kannustimina! Koulutusta suunnitellessa kannattaa jo miettiä, millaiset henkilöt sitä käyttävät, mistä he motivoituvat ja mikä on aidosti koulutuksen tarkoitus. Itsestäänselvyyksien kertaaminen on joillakin aloilla pakollinen osa työnkuvaa, mutta ehkä pelillistämisen elementtejä hyödyntäen näistäkin saataisiin hauska, erilainen tauko arkiseen työhön.
Teknologia ahdistaa!
Useissa työyhteisössä lienee myös niitä, jotka eivät ole kovin tottuneita käyttämään erilaisia teknologioita. Jos jo tietokoneen käyttö koetaan vieraaksi tai hankalaksi, innokkuus ottaa haltuun VR-laseilla koettavaa koulutusympäristöä on varmasti matala.
Haastateltaessa heitä, jotka eivät koe uusinta teknologiaa omakseen, usein nousee huoli omasta digiosaamisesta. Kun käyttöliittymissä surffailu ei tule selkäytimestä, helposti pelätään seurauksia virheistä. Voinko tulla huijatuksi, jos sovellus on yhteydessä nettiin? Entä jos painan jotain väärin, meneekö koko ohjelma sekaisin? Huoli on usein turha, mutta ahdistus on ymmärrettävää, sillä digitaaliset huijaukset yleistyvät ja ovat koko ajan parempia. Voidaanko näitä huolia taklata työyhteisössä yhdessä ja ohjelman suunnitteluvaiheessa?
Näitä huolia tulisi tunnistaa etukäteen ja purkaa jo suunnittelupöydällä. Suunnitellaan digitaaliset työkalut niin, että ne ovat loogisia ja luontevia myös sellaisille käyttäjille, joille yleiset pikakomennot eivät ole tuttuja. Ohjaako ympäristö itse käyttäjää, tai ovatko ohjeet helposti saatavilla? Ovatko ohjeet sellaisella kielellä, että käyttäjä ymmärtää ne? Kieli ei myöskään välttämättä tarkoita, ovatko ohjeet suomea tai englantia: täysin suomenkielinenkin ohjelma on vaikea ymmärtää, jos käytetyt termit ovat tuntemattomia. Jos ei ole koskaan pidellyt kädessään peliohjainta, ei varmasti tiedä, mikä ihmeen painike on tatti ja mistä se sellainen liipaisin löytyy.
Puhelimen tai tietokoneen kanssa opastajan on helppo ottaa laite omaan haltuunsa ja vain näyttää, mitä sillä tulisi tehdä. VR-lasien kanssa tämäpä ei olekaan niin helppoa, ja opastaja joutuu antamaan tilaa oppijalle itselleen. Opastajalta vaaditaankin malttia edetä koulutettavan omaan tahtiin, mutta itse tekemällä asia jää vähemmillä toistoilla muistiin. Virtuaalitodellisuuden sovelluksista on myös helppo tehdä sellaisia, että ne ohjaavat käyttäjää itse, jolloin erillistä kouluttajaa tai opastajaa ei tarvita. Luontevan käytön varmistamiseksi olisikin aina mahtavaa, että sovelluksella olisi testikäyttäjiä, jotta epäkohtiin voidaan puuttua ennen sovelluksen loppuunvientiä.
Muista kannustaa
Teknologiapelkoa tai ei, paras tapa saada työyhteisö ympärillään innostumaan koulutuksesta on näyttää esimerkkiä. Puhu koulutuksesta positiiviseen sävyyn ja korosta hyötyjä – kenties innostava ja mukaansatempaava virtuaalitodellisuuskoulutus korvaa tylsän luentopäivän tai tarjoaa tauon arjen puurtamiseen. Koulutukseen myös menee usein vähemmän aikaa virtuaalisesti toteutettuna, ja sitä tarvitsee toistaa harvemmin – tai toisaalta, jos aihe on mielenkiintoinen tai haastava, sitä voidaan toistaa niin paljon kuin on tarpeen. Jos et ole varma, millä sanoittaisit virtuaalisen koulutuksen tuomista työyhteisöön, siinäkin voimme auttaa!