Tämä on ensimmäinen osa Virtuaalimyytinmurtajat-sarjaamme! Artikkelissa käymme läpi yleisiä myyttejä ja harhaluuloja, jotka eivät ainakaan aivan sellaisenaan pidä paikkaansa… Seuraavan osan voit lukea tästä.

Myytti 1: Virtuaalitodellisuudessa kouluttamisessa ei ole etuja verrattuna muihin digitaalisiin oppimisympäristöihin  

Päinvastoin! Tietokoneen näytöltä kaksiulotteisesta kuvasta opiskellen ei pääsee treenaamaan esimerkiksi motorisia taitoja. Teknologia ei toki itsestään pelasta kaikkea – sovellus täytyy suunnitella, ja onkin hyvä selvittää jo ennen prosessin aloitusta, mitä hyötyjä VR:stä voidaan saada. 

Koulutussisältö, jonka ydin on videoiden katselussa tai lukemisessa, ei välttämättä tarvitse VR-ympäristöä. Näissä ainut etu on se, että oppija ei tule selailleeksi puhelinta tai vilkuilleeksi muita ympäröiviä tapahtumia koulutuksen aikana – jos nämä ovat koulutuksen suurimmat ongelmat, kevyempiä ja edullisempiakin ratkaisuja on. Esimerkiksi interaktiiviset ympäristöt voivat olla mainio ratkaisu. Lue lisää palveluistamme!

Myytti 2: VR-laitteet maksavat mansikoita 

Jätetään mansikat suonenjokelaisten erityisosaamiseksi, sillä VR-laitteiden hinnan kanssa niillä ei ole mitään tekemistä. Laitteet voidaan valikoida täysin asiakkaan tarpeita vastaaviksi mistä hintaluokasta tahansa, ja esimerkiksi syksyllä 2023 julkaistut Meta Quest 3 –lasit maksavat nykyisellään* alle 600 euroa – siis vähemmän kuin monet työsuhdepuhelimet tai -tietokoneet. Nämä eivät vaadi tehokasta tietokonetta kaverikseen, vaan toimivat täysin itsenäisenä laitteena. 

Jos ympäristöltä vaaditaan paljon tarkkuutta ja yksityiskohtia, voi olla, että lasit kannattaa kuitenkin kytkeä tietokoneeseen, jolloin laitteistokustannuksetkin nousevat. Toisaalta yhdistelmä on pitkäikäinen hankinta, ja mahdollistaa samalle laitteistolle myös tulevien koulutuksien rakentamisen. Tarjoustemme liitteenä annamme aina myös laitteisto- ja lisenssikustannuksille huolellisesti tehdyn hinta-arvion, opastamme oikeanlaisten laitteiden hankintaan tai hankimme ne asiakkaan puolesta, ja perehdytämme niiden käyttöön. 

* Hintatietoja selailtu maaliskuussa 2024 esimerkiksi seuraavilta tarjoajilta: Gigantti, Dustin Home, Meta, Amazon. 

Myytti 3: Virtuaalitodellisuus eristää ihmisiä 

Päinvastoin! Virtuaalitodellisuuden parhaimmat sovellukset tuovat ihmiset todentuntuisesti yhteiseen virtuaaliseen tilaan välimatkasta piittaamatta. Pandemiavuosien ja koronakaranteenien aikaan moni tottui katselemaan rakeista työ- tai opiskelukaverin videokuvaa tietokoneen näytöltä, tai pelkkiä puhuvia edustuskuvia puhujan nimen vieressä – ja tämä on monelle arkea edelleen.  

Virtuaalitodellisuudessa voidaan toteuttaa täysin samanlaisia kokouksia, mutta niin, että tapaaminen onkin yhteisessä virtuaalisessa tilassa ja jokaista käyttäjää esittää oma, itsevalittu näköishahmo, joka liikkuu käyttäjänsä liikkeiden mukaan. Jos internet-yhteys on saatavilla, voidaan paikkarajoituksetkin unohtaa, ja kokoontua yhteiseen virtuaalitilaan – vaikka maailman ääristä. 

NASA käytti yhdistetyn todellisuuden (Mixed Reality, MR) sovellusta jo 2016 yhdistämään eri puolilla maailmaa työskentelevät asiantuntijat tutkimaan Marsia, ja sovellusta on käytetty myös museokävijöiden ilona. Lue lisää tästä. 

Myytti 4: Virtuaalitodellisuuden käytöstä tulee paha olo 

Harvoin tai ei lainkaan totta. VR-pahoinvointi on tunnistettu ilmiö, mutta hyvällä suunnittelulla sitä voidaan ehkäistä. Suunnittelussa tulee ottaa huomioon ennen kaikkea aistiharhojen syntymismekanismit, miettiä sopivat tavat liikkua ja mahdollisuuksien mukaan tarjota käyttäjälle vaihtoehtoja sovelluksen asetusten kautta mukauttaa kokemusta itselle mukavaksi. Aistiharhojen synnyttämästä pahoinvoinnista voit lukea lisää aiemmasta artikkelistamme. 

Vanhoissa laitteissa oli myös paljon teknisiä rajoitteita; esimerkiksi kuva ei seurannut käyttäjän liikettä riittävän lyhyellä viiveellä, tai kuvan resoluutio oli niin matala, että sen katselusta seurasi pahoinvointia, migreeniä tai muita fyysisiä pahan olon merkkejä. 

Teknologinen kehitys ottaa kuitenkin tällä hetkellä valtavia harppauksia jokaisella tuotannon alalla, niin myös VR-laseissa. Uusimpien lasien resoluutio on kristallinkirkas, eikä tällaisten lasien hankintahinta ole enää tavallisten tahojen saavuttamattomissa.  

Paha olo voi myös tulla “liian hyvästä” immersiosta. Jos reaalimaailmassa saat pahoinvointia vuoristoradassa, on täysin mahdollista, että realistiselta tuntuva vuoristorata virtuaalisena aiheuttaa saman – uskovathan aivosi, että todella olet vuoristoradassa. Nämä vaikutukset ovat kuitenkin yksilöllisiä, ja selviää vain testaamalla, mikä sopii kenellekin. 

Tätä voidaan myös käyttää hyödyksi: esimerkiksi Voimatel koki haasteena, että jotkut ihmiset eivät ennen ensimmäistä mastoonkiipeämistä tienneet tai halunneet myöntää olevansa korkeanpaikankammoisia. Toteutimme Voimatelille sovelluksen, jota voidaan käyttää apuvälineenä jo rekrytointivaiheessa. Jos selviää virtuaalisesta mastokiipeilystä peloitta, kannattaa rekrytointiprosessia jatkaa. Toisaalta jos korkeanpaikankammo iskeekin jo virtuaalisessa harjoituksessa, voidaan lasit napata pois päästä ja jännittävä tilanne on ohi. Säästetään myös sekä rekrytoijan että hakijan aikaa sillä, että työhönsoveltuvuus voidaan kartoittaa mahdollisimman varhain.

Eikä tässä vielä kaikki!

Tämä oli ensimmäinen Virtuaalimyytinmurtajat -artikkelimme. Toisen osan pääset lukemaan tästä!