Kaukana ovat ajat, kun virtuaalitodellisuuden kokeminen vaati raskaita laitteita, ja pelkästään teknologian kehnous saattoi aiheuttaa käyttäjässä pahoinvointia (Lue myös » Jokin ei täsmää ja hui kun huippaa – virtuaalinen todellisuus ja fyysinen pahoinvointi). Lasien ergonomia, suorituskyky, akunkesto ja näyttöjen tarkkuus on parantunut huimasti. Hintaluokat ovat myös keskimäärin pudonneet, vaikka myös hintahaarukan yläpään tuotteita edelleen löytyy.
Muutakin kuin virtuaalitodellisuutta
Kehitys on tuonut mukanaan mahdollisuuden käyttää MR- tai AR-teknologiaa (Lue myös »Virtuaaliajan termit – seikkailu sanaviidakkoon), joissa ympäröivä todellinen maailma sulautuu enemmän tai vähemmän osaksi virtuaalista kokemusta. Tämä perustuu lasien ulkopinnalla oleviin kameroihin, joiden avulla ympäristö välitetään katsojan silmien edessä oleville näytöille.
Mahtaako tämä muuttaa käyttämäämme termistöäkin?
Lasit, joilla käytetään virtuaalista sisältöä sujuvassa interaktiossa todellisen maailman kanssa, eivät enää ole täysin pelkkää virtuaalitodellisuutta, vaan ennemminkin sekoitettua todellisuutta (MR, mixed reality) tai laajennettua todellisuutta (XR, extended reality / cross reality).
Esimerkiksi Metan syksyllä 2023 julkaisemat Quest 3-lasit sekä Applen alkuvuonna 2024 myyntiin saattelemat Vision Pro –lasit ovat vakuuttavia esimerkkejä laitteista, joissa todellisuus ja virtuaalisuus sekoittuvat eri tavoin. Kurkkaa kumpienkin lasien esittelyvideo alta!
Artikkeli jatkuu videoiden jälkeen.
Ohjaimien tulevaisuus
Yleensä VR-laseja käytetään ohjaimilla, jollaiset asetetaan käyttäjän käsiin. Ohjaimissa on nappuloita ja liipaisimia, joiden avulla sovelluksien ja esineiden kanssa vuorovaikutetaan – samaan tapaan kuin pelikonsoleista tutuissa ohjaimissa. VR-laseissa on yleensä erillinen ohjain molempiin käsiin.
Uusimmissa laseissa on mahdollisuus käyttää joitakin sovelluksia myös ilman ohjaimia vain käsieleitä hyödyntämällä, mikä tekee vuorovaikutuksesta entistäkin luonnollisempaa ja hienovaraisempaa. Vision Pro –laseihin ei ohjaimia ole edes saatavilla, vaan sovelluksia käytetään pelkästään käsieleillä. Tämä tuo myös sovellusten kehittäjille lisätyötä, sillä ohjaimille suunnitellut sovellukset eivät suoraan ole sellaisenaan käytettävissä ilman niitä.
Käsieleistä ei vielä ole yhteisiä standardeja, mikä voi varsinkin kehityksen alkupuolella aiheuttaa hämmentäviä tilanteita ja hidastaa sovellusten käyttöönottoa, kun sovelluksessa liikkuminen ja muut eleet täytyy opetella jokaiseen sovellukseen erikseen. Voisi kuitenkin arvioida, että tietyt loogisiksi koettavat eleet vakioituvat pian, samaan tapaan kuin muussakin teknologiassa parhaat käytännöt yleistyvät pikkuhiljaa yleiskattaviksi.
Teho ja luotettavuus parantuneet
Teknologisen kehityksen mukana luonnollisesti laitteiden suoritusteho on parantunut. Tämä tuo vaativampiinkin sovelluksiin luotettavuutta, ja mahdollistaa jatkuvasti näyttävämpien tai monimutkaisempien sovellusten suunnittelun.
Erityisesti ns. standalone-laitteet, eli lasit, jotka eivät välttämättä vaadi tietokonetta, ovat kehittyneet paljon. Tehokkaille tietokoneille nämäkään eivät toki vedä vertoja, joten johdon kera käytettäville laseille ja sovelluksille on yhä paikkansa vaativimpiin tapauksiin.
Usein suurimpana haasteena VR-lasien ja tietokoneen yhdistelmässä koetaan laitteiden välillä kulkeva johto, jota käyttäjä ei itse näe ja voi siten sotkeutua siihen. Kuitenkin jo kuluttajatason laitteet voidaan nykyisin kytkeä tietokoneeseen langattoman verkon avulla, ja näin saada tietokoneen parempi laskentateho ja virtuaalilasien vapaus yhdistettyä.
