Pelaaminen ja leikkiminen on ihmiselle hyvin luontaista. Opimme jo varhaisessa lapsuudessamme leikkimään, ja usein pelaaminen tietyillä säännöillä tulee nopeasti mukaan. Peleissä on yleensä tarkoitus kerätä pisteitä, mitata aikaa tai muilla tavoin päihittää pelin tavoite tai pelikumppani.
Mitä mielikuvia pelillistäminen sinussa herättää? Mielikuva voi olla, että se on vain hassuttelun lisäämistä muuten tylsään asiaan viihteellisyyden lisäämiseksi. Pelillistämistä kannattaa kuitenkin ajatella laajemmin: tavoitteet ja niiden saavuttaminen ovat yleensä hyviä motivaatiotekijöitä kenelle tahansa. Onnistumiset, pienetkin, kasvattavat motivaatiota. Motivaatio pitää mielenkiintoa ja uteliaisuutta yllä, ja kannustaa kehittymään lisää.
Pelin uudelleenpelaamisella pisteiden nostaminen kannustaa kokeilemaan vielä kerran uudelleen, ja hiomaan tekniikkaa ja taktiikkaa paremmaksi.
Pelistä saatu palkinto ilahduttaa, ja kannustaa pelaamaan jatkossakin.
Tiimipeleissä koetaan hienoja tunteita, kun voidaan myötäelää myös tiimiläisen onnistumista, tai päästä yhdessä huipputulokseen saumattomalla yhteistyöllä.
Peli ei etene ilman pelaajien vuorovaikutusta.
Eikö jokainen noista lauseista voisi sopia myös kouluttamiseen? Kokeillaanpa näin:
Koulutuksen toistamisella pisteiden nostaminen kannustaa kokeilemaan vielä kerran uudelleen, ja hiomaan tulosta paremmaksi.
Koulutuksessa opitun taidon avulla saatu parempi työtulos ilahduttaa, ja kannustaa kouluttautumaan lisää jatkossakin.
Tiimikoulutuksessa koetaan hienoja tunteita, kun voidaan myötäelää myös tiimiläisen onnistumista, tai päästä yhdessä huipputulokseen saumattomalla yhteistyöllä.
Oppimista ei tapahdu ilman koulutettavan vuorovaikutusta.
Saitko ideasta kiinni? Hyvä! Voit soveltaa näitä kysymyksiä myös omaan ammattiisi.
Pelillistäminen on parhaimmillaan nimenomaan näiden motivaatiotekijöiden tunnistamista ja hyödyntämistä koulutuksessa. Viihteellisyys voi toki myös olla osa sitä, jos koetaan, että se on tarpeen. Muistoista tulee vahvempia, kun niihin liittyy voimakkaita tunteita, ja mitkäpä sen parempia kuin ilo ja hauskuus!
Suunnitellessa pelillistettyä VR-koulutusta voikin miettiä esimerkiksi seuraavia näkökulmia:
- Mikä on koulutuksen tavoite?
- Onko koulutettava asia sellainen, jossa voi kerätä paremmalla suorituksella korkeampia pisteitä?
– Mitataanko tätä nopeudella, tarkkuudella vai jollain muulla? - Jos koulutettava asia on mustavalkoisempi (osaa/ei osaa), miten osaaminen testataan ja miten opituista asioista palkitaan?
- Voidaanko koulutus toteuttaa niin, että tavoite on ryhmälle yhteinen ja jokaisella tiimissä on merkityksellinen rooli tavoitteen saavuttamisessa?
Virtuaalitodellisuuden avulla voidaan suunnata huomio oikein, ja autetaan koulutettavaa keskittymään koulutuksen oleellisiin osiin. Kun koulutettavan omat kädet ovat mukana, syntyy vuorovaikutteisuutta, joka vahvistaa muistijäljen syntymistä. Virtuaalitodellisuudessa pystytään harjoittelemaan päätöksentekoa ja tiedon prosessointia aidon tuntuisissa ympäristöissä.
Vaikka varsinainen haptisuus tavallisista VR-laseista ja –ohjaimista vielä puuttuu, aikaa ja resursseja käyttämällä sitäkin voidaan tietyn tyyppisiin koulutuksiin lisätä. Esimerkiksi koulutettaessa työkoneiden käyttöä voidaan ohjelmaan liittää fyysisesti olemassa olevan työkoneen ohjaimen vastine, joka toimii yhdessä VR-lasien ja virtuaalisen ympäristön kanssa.
